Keskustelimme mm. siitä millaista on työskennellä kehitysvammaisen lapsen/nuoren kanssa, mitä taitoja tarvitaan ja mistä Sofiakylä on lähtenyt.
Saimme nähdä yhden asiakkaan kuvavihkon, jonka pohjalta hän pystyy kommunikoimaan.
Ruoka oli todella hyvää ja ruokalassa oli mm. salaatti lajiteltu erikseen kurkuiksi, salaatiksi, porkkanaraasteeksi, jne. Otettu siis huomioon asiakkaiden mieltymykset ja se, että osalla asiakkaista ruuat eivät saa koskettaa toisiaan lautasella.
Saimme myös vilkaista Sofiakylän perustajan kirjaa, joka kertoo hänen kehitysvammaisesta tyttärestään (jonka nimen mukaan Sofiakylä on nimetty). Sofiakylän ajatus myöskin lähti halusta auttaa muita kehitysvammaisten vanhempia.
Seinillä oli kauniita ja hauskoja maalauksia, jotka tekivät tiloista erittäin kodikkaita. Myös asikkaiden taidonnäytteitä oli laitettu esille.
Sofiakylän auto.
Sofiakylän kissa Viiru.
